25 Mar

Ulkoilmaurheilu Suomessa — väliaika kolmannella pesällä

Juoksija antaa periksi, laskelmoi suomalaisen tarkasti, että on parempi jäädä pesään odottamaan, kun seuraava pelaaja laittaa parastaan. Riskien minimointi on pelissä kuin pelissä tärkeää, kuitenkin siten, että sopivin harppauksin etenee ja tietää mitä tekee. Pallopelin tiukat säännöt yhdistyvät kaaoottiseen todellisuuteen, jossa pelaajan osoittama tietämisen taito kiehtoo katsojaa. “Tuo mies laittaa, eikä vain heitä”, innostuu eräskin urheilun kiehtovasta maailmasta itselleen elämäntehtävän kehittänyt. Laittaminen on tietoista tekemistä, kun heittää osaa kuka vaan. Niin kiehtovaa on katsojalle sen eteneminen läpi sattuman ja kaaoksen, joka tietää suunnan ja vauhdin. Sellainen on oikea tietäjä, ja sellaista ihmiset ihailee ja seuraa.

Seuraava pelaaja kiinnittää katseensa uuteen palloon, kun syöttäjä ponnistaa ylös kuin kenguru aavikolla. Hiekka pöllyää kotipesässä kun pelaaja kiristää valtavia selkälihaksiaan ja jalat mabaseball-1091211_960_720assa pyöräyttää ja ottaa tukea. Valtava maila lähtee taas huimaan menoon, ja kas, pallo lentää taas korkeassa kaaressa kohti takapesää.

Juoksijaa on nyt jo kaksi kentällä, ja peli muodostuu yhä mielenkiintoisemmaksi. Toinenkin juoksija pyrkii pesästä pesään, hikisenä ja kiimassa, toivoen pääsevänsä tyydyttävään maaliin ilman että kärähtää. Juoksijat juoksevat pesästä pesään, kuin nuoret ihmiset innoissaan kukasta kukkaan, opittuaan mistä elämän henki tulee ja miksi mehiläiset lentää ympäriinsä. Peli etenee.

Ensimmäinen juoksija lähtee villisti pinkoen viimeiseltä pesältä kohti kotipesää, kun samaan aikaan vastapuolen pelaaja kurottaa kätensä taakse, pallo tiukasti kämmenessä hän kiihottaa nuoren lihansa hurjaan menoon. Koko riuska ja nuori keho taipuu ja vääntyy, kun käsi lähtee takaa vinhasti heiluen eteenpäin, laittaen palloon vauhtia ja menoa. Juuri kun kaikki liike on siirtynyt kädestä palloon, hän irrottaa otteensa ja antaa pallon nauttia menosta. Vauhti on hyvä ja suuntakin oikea. Ja kotipesä tietää mistä pallo on tulossa, asettuu vastaan, seuraa silmä kovana miten pallon ballistinen rata etenee, ojentaa kätensä valmiiksi ottamaan kopin.

Pelaaja juoksee hurjaa vauhtia, mutta nyt käännyttyään kohti kotipesää, menettää etulyöntiasemansa. Pelaaja ei enää näe eikä tiedä miten pallo etenee. Jouduttuaan kääntämään selkänsä heittäjälle, keskittyen juoksemiseen, hän joutuu pallon ja vastajoukkueen armoille. Pallo kiitää kovaa vauhtia, eikä pelaaja pysy perässä. “Kops!” kuuluu kun kotipesän vahti ottaa pallon räpyläänsä. Pelaajan jalka hetken päästä astuu kotipesään.