26 Mar

Ulkoilmaurheilu Suomessa — juoksu kelloa vastaan

Pelaaja viskaa mailansa jorpakkoon, kotipesän reunaan ja ryntää suuna päänä kohti pelikenttää. On tarkkaa puuhaa, eikä aikaa ole yhtään säästeltäväksi. On kyse pelistä ja pelaamisesta, pitää voittaa eikä voi jäädä tuleen makaamaan. Valtava kenttä avautuu edessä ja pelaajan on pakko juosta henkensä pitimiksi. Kiinteät ja treenatut jalat laittavat ruhoon vauhtia, kSt.F.X._Women's_Hockeyun liha liikkuu, luu tekee työtä käskettyä ja siirtää lihaksen voiman etenemisen ihanuudeksi. Aivo ajattelee ja keskittyy moneen asiaan yhtäaikaa. Pitää kuunnella mitä kentällä tapahtuu, katsella jos ehtii, mutta aivan kuin lentokapteeni, pitää muistaa lentää koko ajan. Lentäminen on elinehto, jos ilma siipien alta pääsee hupenemaan, kun kapteeni hörppii kahvia tai miettii miten toisaalla menee, ei siitä hyvä seuraa. Pelaajan mieli on keskittynyt oleelliseen, juoksemiseen ja etenemiseen. Kaikki muu saa odottaa.

Juokseminen on kuitenkin turhaa, jos peli on jo menetty, tai seuraavalle pesälle ei ole mitenkään aikaa siirtyä. Pelaaja joutuukin siis jouoksemisen ohessa käyttämään aivoaan kuin ampumahiihtäjä. Pitää tietää missä pallo menee, arvioida vastajoukkueen kyvykkyyksiä ja samaan aikaan juosta niin perkeleesti kuin vain jaloista lähtee. Hermoradat joutuu koetukselle, kun lihas tekee työtä vimmatusti.

Aivo ajattelee ja arvioi. TIetäen itse lyömänsä pallon lähtövauhdista jotain enemmän kuin vastapuolen pelaajat koskaan voivat, juoksijalla on erityinen kilpailuetu. Tieto on valtaa ja valttia. Ehkä katsomattaankin lyöjä tietää miten pitkälle pallo voi kantaa, ja saa siten keskittyä juoksemisen ihanaan menoon. Kesätuuli puhaltaa vastaan kun pelaaja juoksee posket lommolla ja ohuet sortsit ihan kiinni vartalossa. On ilo osallistua ihmisten kanssa yhdessä viihtymiseen, kun kaikki kohdistavat mielensä samaan päämäärään, koskettelevat toisiaan ja yhdessä rakastavat pelin henkeä, ei ole tilaa riidoille tai ivailulle, kun peli on pelattavana ja pallo odottaa noutajaansa.

Pelaaja ehtii muutaman pesän päähän, mutta mielessään tietää, ettei pallo lähtenyt riittävän kovalla yläkierteellä, että sen ballistinen rata viettäisi sen niin kauas kentän perälle, ettei sen laidalla roikkuneet vastapuolen pelaajat ehtisi sitä noukkia ilmasta kiinni ja viskata takaisin kotipesään.